Kuvissa omenat ovat nätisti kulhoissaan, maljakoissa auringonkukat kylpevät auringossa ja Kodinkuvalehdet ovat näteissä pinoissaan pöydällä. Jopa lastenhuoneet ovat siivottuja, tavarat paikallaan ja lattialla ei ole leluja. Tai korjataan: On siellä se isoäidiltä saatu puukeinu.
Sitten ne kattaukset. On hienot maljat ja aluset. On kukat, vadit ja liinat. Neilikat aseteltuna ja aurinko paistaa! Ei pölyä, kaikki ihanan valkoista.
Jostain syystä kun katson omaa kämppää, ei ole tuollaista. Pyykkiä kuivumassa, pyykkikasoja odottaa viikkaamista, pöydällä lehtiä epäjärjestyksessä, on pölyä ja mun kahvikuppi milloin missäkin. Kukkia on ehkä joskus. Ei siis yhtään, mitä näen päivittäin ihmisten kuvissa. ÄH :(
Kysyn itseltäni lähes päivittäin, olenko ainoa tässä maailmassa, jolla on rehellisesti sotkua, pölyä ja epäjärjestystä kotona? Olenko ainoa, jolla pyykkiä niin perkeleesti, että viikkaan niitä yötä myöten ja tungen kaappiin? Olenko ainoa, jolla jää sänky petaamatta? Olenko ainoa, jolla koti ei ole suoraan sisustuslehdestä? Mulla ei ole nättejä omenoita kulhossa, eikä seinällä valkoista LOVE-taulua. Mulla ei myöskään ole design-huonekaluja, eikä sitä hienoa kattausta pöydällä (lasi, lautanen ja syömisvälineet talouspaperilla yleensä). Toisaalta, se on minua, minun kämppä ja mun elämä :) Silti pistää miettimään.
Arvostan kyllä jokaista, joka pystyy pitämään kotinsa täydellisenä. Olen kateellinen. Minulta puuttuu jokin kodinhengetärgeeni. Silti pohdin... onko teillä sotkua? Onko muilla sotkua? Viikkaamattomia vaatteita? Se kahvikuppi eteisen pöydällä?
No niin. Sain purettua sydäntäni. Jatkan taas viikkaamista. Ostan illalla ison pussin omenoita ja laitan ne huomiseen asti pöydälle nättiin kulhoon. Sisustin ja räps! Otan kuvan ja jaan elämääni.
Kuva: Pinterest.com
Voi kuule Kristoffer, mä olen sisustussuunnittelija ammatiltani, eikä munkaan koti näytä samalta, kuin sisustuslehdissä. Itse asiassa se on toooosi kaukana siitä. Mutta se on sitä, kun asuu metsästäjän ja kolmen koiran kanssa. Pennun takia meillä ei ole edes mattoja, ja mua ahdistaa se ihan hirveesti. Kuten myös sanomalehdet lattialla vahinkopissoja varten (siis koiran):D Mutta sen kaiken keskellä on oppinut elämään. Vielä kun oppisi sen, ettei joka vieraan takia tarvi yrittää pyörremyrskyn lailla riehua siivoomassa isompia pois ja pahoitella sotkua. Se on meidän koti, ja jos sen sotkuisuus tai sisustuksellinen puutteellisuus jotain häiritsee, niin ei tarvi tulla kylään! :D
VastaaPoistaYhden lapsen (+ mies, jonka voisi myös laskea siksi toiseksi lapseksi..) sekä kahden koiran taloudessa, 200m2 kaksi kerros talossa, saan jonkinlaisen yleisen siisteyden säilytettyä, kun unohtaa kokonaan yläkerran jota käytetään vain leffojen katseluun ja vierashuoneena (lue: siivotaan 2 kertaa vuodessa..), imuroin n. 2-3 viikon välein, järjestelen tavarat pinoihin ohi kävellessä, yrittää vähintään joka toinen päivä laittaa/tyhjentää astiat koneesta ja pesee pikasiivouksella vessat kerran n. kerran viikossa..
VastaaPoistaPuhtaita vaatteitakin aina löytyy, mutta jostain kumman syystä niitä on vaikea saada kaappiin asti aina siitä kodinhoitohuoneen pöydältä.. 🙄
Tavoitteena olis vielä, että oppisin vaihtamaan lakanatkin kerran 2 viikossa..
Kannatan siis pikku siivouksia, kunnon jynssäyksiä harrastan vain 2 kertaa vuodessa ja osa ikkunoista odottaa edelleen kolmen kesän jälkeen pesua..
Hirvitelköön siivousJustiinat, mutta meillä ei olla usein kipeinä, kun ei desinfioida joka nurkkaa kerran viikossa, kesätkin on rennompia, kun voi välillä tassutella kengät jalassa sisällä ja kuitenkin yleinen kaaos on vain hetkittäistä, jotta pääkoppakin pysyy kotomaisemissa tuulettuneena.. 😉
Voi kuule. Postasinkin just sisustusjutun myös omaan blogiini ja tän luettuani alkoi omatunto kolkuttaa...�� Soittelin rojut vasn edestä kuvia ottaessani. Olis ehkä pitänyt näyttää se todellisuus.
VastaaPoista*siirtelin rojut vaan. Tää kännykän näppäimistö on niin pieni...
Poista