Minulta on kysytty usein, että miksi puhun kiusaamisesta niin paljon ja usein.
Liikaa puhetta, menneisyyttä, vanhoja takaumia... elettyä elämää. Lopettaisit.
EN MUUTEN LOPETA.
Siihen on kaksi syytä: jäljet ja apu.
Aika moni meistä tuntee termin "koulukiusaaminen". Sitä on koettu, siitä on luettu tai siitä on kerrottu. Sitten on kiusattuja ja kiusaajia. Kaikki me tiedostamme sen sanan. Se merkitsee useille jaarin jaarin jargonia, useille pakollista opetushetkeä/luentoa koulussa, mutta hyvin monelle jopa elinikäistä matkakumppania.
Koulukiusaaminen on ja pysyy.
Kiusaamista on ollut ja tulee varmasti aina olemaan. Yhtä paljon siitä on puhuttua, koettu tai kirjoitettu. Sitä pyritään myös lopettamaan eri tavoin: kivoilla kouluilla, rangaistuksilla, uhkauksilla, puhumalla, sanomalla, tutkien, matkien, hyväksyen... tätä listaa voisi vaan jatkaa. Ja niin jatkuu kiusaaminen.
Mikään ei muutu jos mekään ei muututa. Tai koulut tai asenteet.
Ehkä ärsyttävintä kiusaamisessa on se, että sattuu ja oikeasti. Hyvin moni siitä puhuu ja vielä useampi väheksyy. Mutta kukaan ei voi kurkistaa kiusatun (tai kiusaajan) sisälle ja nähdä, miltä tuntuu. Kukaan ei voi myöskään tietää toisen kokemaa kipua, tuskaa ja surua. Usein se ei myöskään näy. Silti niin moni on valmiina julistamaan kiusaamiset kiusatuksi ja laittamaan hymyn naamaan.
Jos ihmisen itsetunto, minäkuva tai seksuaalinen halu esimerkiksi tuhotaan ja rikotaan, ei se palaudu toisen ihmisen sanalla. Se ei palaudu vuodessa, eikä se parane laastarin alle. Se ei myöskään usein arpaudu, vaan jää törröttämään näkymättömäksi haamuksi, jota kantaa selässä. Sitä se on.
Meillä on mieletön osaaminen hoitaa vaikeitakin haavoja ja ruhjeita ehjäksi ja kasaan, mutta mikään tekniikka ei ole vielä kehittynyt kuromaan kasaan kaikkia henkisiä kolhuja.
Itsellä on vielä edessä paljon vuosia, että saan itseni kasaan kaikesta. Olen sinut menneisyyteni kanssa, en märehdi siinä, ja olen sopinut kiusaajieni kanssa. Olen saanut anteeksipyynnöt ja lakien määrittelemiä korvauksia. Se on ookoo. Mutta tässäkin tapauksessa, mikään summa tai pahoittelut eivät korkaa kaikkea rikkimennyttä. Mä olen ok, mutta jossain tuolla munkin sisällä on vielä asioita, jotka kaipaa vielä kokoonlaittamista.
Tämän vuoksi, ole kiltti, älä vähättele kiusaamista tai sen tuomaa taakkaa.
Samasta syystä. Älä kiusaa, älä tee kellekään sitä taakkaa. Kukaan ei ansaitse sellaista.
Kuka muukaan, kuin kiusattu pystyy paremmin kertomaan miltä sellainen tuntuu? Välillä onkin aika hullua seurata, kun koulukiusaamisesta kertoo silmät soikeina henkilö, jolla ei ole siitä mitään hajuakaan tai pienintäkään kokemusta. Meneekö viesti perille?
Kiusaamisesta järjestetään välillä myös vaikka minkälaista sirkus-show:ta, jonka avulla kouluille ja kunnille myydään sen ohella vaikka minkälaista tapahtumaa, kiertuetta ja hokkuspokkustempauksia. En missään nimessä väitä, etteikö niissäkin asiat menisi perille... mutta välillä vaikuttaa että itse asia - KIUSAAMISEEN PUUTTUMINEN, jää siitä pois. Itse kiusaamisesta pitkään kärsineenä, kaipaisin kouluille ja työpaikoille todellista puhetta, tekoja, asenteiden muuttamista, enkä hillitöntä show:ta, jota markkinoidaan koulukiusaamisella.
Koulukiusaaminen ei ole show, eikä se ole iloinen asia. Siitä kärsii tuhannet lapset, nuoret ja aikuiset. Se ei ole bisnestä, se on toisten ihmisten elämä.
En halua mollata ketään. Tiedän, että kunnissa, järjestöissä, yhdistykissä ja kouluissa + työpaikoilla kiusaaminen otetaan vakavasti. Mutta on siellä paljon asiaa, joita voisi tehdä paremmin. Kiusaamisen poiskitkemisen parissa työskentelee valtavasti ihmisiä, joilla on oikeasti vahva halu auttaa ja muuttaa ihmisten mieliä.
Miksi minä puhun kiusaamisesta, omista vuosistani kiusattuna, suvaitsevaisuudesta, peloista, haluista, elämästäni? Minä puhun siksi, että haluan auttaa muita. Jos minulla on mahdollisuus nostaa asioita esille ja tuoda esille epäkohtia, teen sen. Tulen myös jatkamaan niin. Tulen nostamaan esille kiusattujen tuntoja ja epäkohtia. En ole enää hiljaa.
En kaipaa kenenkään huomiota tai voivottelua. Minä kaipaan tekoja, muutosta ja toivon, että jokainen voisi elää sellaista elämää, mihin ei kuulu pelko, uhkailu, ilkeily tai muiden halveksunta.
Meillä on Suomessa ihan jees elää ja olla! Asiat ovat menneet valtavasti eteenpäin ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Jokainen voi tarkistaa omaa tapaansa toimia elämäss tai esimerkiksi somessa. Päättäjien suhteen on erinomainen hetki tehdä muutos: Eduskuntavaalit ovat keväällä 2019.
Hymyjä sinulle, kiitos kun luit :)
Kristoffer
