Mitä sitten, kun ei pystykkään?

Kun joutuu sanomaan ei, en pysty, en voi, ei sovi.
Ne ovat julmia sanoja itselle, mutta usein myös muille.

Tämä vuosi on ollut itselle aikaa, jolloin olen joutunut kohtaamaan sanallisesti ja fyysisesti: STOP, EI PYSTY, EI, EN VOI.

Niiden sanominen on katkeransuloista. Toisaalta tietää, että ehkä vihdoin osaan lyödä jarruja itselle, mutta toisaalta sen tuoma paska fiilis on syvältä. On siis huono omatunto.

Myös ihmisten suhtautuminen kielteiseen päätökseen on erilainen. Osa ymmärtää, useat ovat hiljaa ja sitten ovat ne mielensäpahoittajat ja suuttuneet.

Olen tarkastellut omaa elämää valtavasti. Olenko tehnyt tarpeeksi, pitäisikö hiljentää vauhtia, kelpaanko minä, mikä musta tulee "isona" jne. Hyvä välillä miettiä ja samalla oppii arvostamaan itseä, omaa elämää ja sitä omaa aikaa.

Keväällä oli ensimmäinen täysi pysähtyminen. Jouduin viime metreillä vetäytymään eräästä itselle tärkeästä projektista. Tein valtavasti töitä ja kaikki näytti hyvältä, mutta liika oli liikaa. Oli luovutettava ja sanottava ääneen: MINÄ EN PYSTY TÄHÄN.

Se otti lujille. Pysäytti. Kun joutuu perääntymään itselle niin rakkaasta ja tärkeästä hetkestä, se tuntui kuin joku olisi repinyt palan irti. Miten luopuminen voikaan tuntua niin kamalan pahalta, vaikka kroppa sanoi kovaan ääneen: KIITOS!

Kun joutuu kieltäytymään se tuntuu pahalta. Lisäksi ainakin itse mietin paljon, mitä muut nyt ajattelevat. Jätinkö kaikki pulaan? Olinko itsekäs? Petinkö kaikki? Olisinko sittenkin pystynyt? Valtavasti kysymyksiä ja synkkiä ajatuksia. Kesti todella pitkään päästä niistä ohi. Ne ajatukset kummittelevat edelleen päässä ja ajatuksissa.

Olen syksyn ajan valmistautunut Karaoken MM-kisoihin. Minut valittiin Suomen joukkueeseen, mistä olen ollut niin ylpeä. Odotin kisoja valtavasti ja olen tehnyt valmisteluja koko syksyn ajan. Olinhan nousemassa kisalavalle yli 10 vuoden tauon jälkeen. Kohti omia intohimoja!

Mutta ei.

Minulla alkoi joulukuun alussa flunssa. Ajattelin, että se on ohimenevää, mutta ei. Sain kunnon räkätaudin. Kaksi viikkoa yskää, nuhaa ja ääni pois. Ehdin jo huokaista, mutta tällä kertaa kurkkukipu vain jatkui... Olin saanut kurkunpääntulehduksen. EI OLE TODELLISTA, mutta oli se.

Reilun kahden viikon sairastamisen jälkeen olin taas siinä tilanteessa, että nyt täytyy painaa STOP. Jälleen kerran joudun jättämään projektin ja toteamaan, että en pysty. En voi. Flunssa parani, mutta ääni on siinä kunnossa, että ei kannata laulaa. Lisäksi riskinä on vaurioitaa äänihuulet pysyvästi ja sitä en halua. Ääni on työvälineeni.

Suoraan sanottuna joulukuu on ollut todella vaikea. Joskus vaan kaikki ikävä sattuu kohdalle ja nyt oli mun vuoro. Laulukisat siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. On ärsyttävää tuottaa pettymys niin monelle ja tietty itselle. Toisaalta en halua kisata epävarmana itsestäni ja miten ääni soi (ilman harjoittelua). Laulukisojen lisäksi olen joutunut perumaan lähes kaikki joulukuun menot. On todellakin joutunut käymään läpi itsensä kanssa melkoisen taistelun.

Ja neuvoja satelee. Miten saat äänen takaisin ja millä poppakonstein, tai kuinka flunssa saadaan pois. Kirjoitinkin siitä oman tekstin: Iskikö flunssa? Tunnistatko nämä tyypit ympäriltäsi?

On ainakin ollut aikaa levätä, tehdä itselle tärkeitä asioita, miettiä tulevaa ja vaan olla. Toisaalta luotan entistä enemmän itseeni ja tiedostan paremmin rajani, (vaikka joskus ne opit haetaan kantapään kautta).

Odotan jo vuotta 2019. Olkoon se uusi alku ja parempi sellainen. Jatkan ehdottomasti oman itseni tutkailua ja tarkastelua, sillä vain niin voin mennä eteenpäin. Olen oppinut monta asiaa itsestäni ja niistä täytyy olla kiitollinen.

Iskikö flunssa? Tunnistatko nämä tyypit ympäriltäsi?

Flunssa, kurkku kipeänä, räkätauti... oksettaa!

Jokainen meistä on jossain vaiheessa siinä tilanteessa, että flunssa tai muu sairaus kaataa tehokkaasti sänkyyn. Yhtä usein lähipiiristä, työkavereista, somesta löytyy niitä tyyppejä, joita sinun sairastaminen kiinnostaa, kuohuttaa tai ärsyttää.

Tunnistatko nämä tyypit?

NEUVOJAT

Pirkko aloittaa heti neuvomaan sinulle kaiken mahdollisen ja mahdottoman flunssasta. Hän kertoo parhaat ja voimaannuttavat reseptit. "Juo rommia, syö keitettyjä valkosipuleja maidolla, muista inkivääri, kanakeittoa"...lista on loputon. Yleensä neuvojapirkko lähestyy sinua vielä erikseen lukuisille resepteillä, vinkeillä, artikkeleilla ja käy somessa päivittämässä kaikki rohtotietonsa yleensä useampaan kertaan. Loppua ei näy... odotat jo seuraavaa flunssaa (josta et hiisku julkisesti enää ikinä).

"MUUTA ELÄMÄÄSI" -TYYPIT

No niin, tuliko flunssa? Oletko taas kipeenä? Sinun tulee vaihtaa nyt heti ruokavalio vegaaniksi, lopettaa leivänsyönti ja aloittaa päiväsi rasvakahvilla. Sitten huomaat, että et ole koskaan enää flunssassa, saat vahvemmat kynnet, rasva palaa ja oksennukset loppuvat heti. Oletettavasti saat viestillä vinkit uuteen ihmesmoothieen ja uuteen ruokavalioon. Treenaajaystäväsi suosittelee samalla ehkä uutta valmentajaa...

"VOIMIA JA SYDÄN" -TYYPIT

Sinulla on flunssa ja olet kipeänä. Saat somessa ja WhatsAppissa noin 133 viestiä, missä kaikki toivottavat sinulle sitä legendaarista voimaa sydämillä varustettuna. Sekoat jo laskuissa, koska voimaa on niin paljon annettu. Käytännössä et tee voimalla mitään, mut kivaa kun tyypit muistaa. Yleensä nämä samat henkilöt kommentoivat muihinkin sun surkeisiin tilanteisiin voimia sydämellä.

"MITÄ MINÄ SANOIN" -TYYPIT

Olet kipeä ja sairas. Sait flunssan, kuten kuka tahansa. Tai ehkä jälkikasvusi kautta noron tai kunnon oksut. Menet vahingossa mainitsemaan asiasta... MITÄ MINÄ SANOIN -TYYPPI ISKEE!

Tulet saamaan kunnon ripityksen sairaudestasi. Sinulle muistutetaan, että tämä oli odotettavissa. Olet tehnyt liikaa töitä, harrastanut liikaa, et muistanut pukea kaulahuivia, et pessyt käsiä... tämä lista on pitkä ja MITÄ MINÄ SANOIN -TYYPPI julistaa tarmokkaasti kaikki elämäsi virheet, vaikka flunssat ja pöpöt saa meistä jokainen haluisit tai et. Yleensä MITÄ MINÄ SANOIN -TYYPPI muistuttaa sinua useampaan kertaan kaikesta ja muistaa tehdä sen myös somessa.

"MÄ EN OLE KOSKAAN KIPEÄ" -TYYPIT

Kun olet maailman hirveimmässä flunssassa paikalle kiiruhtavat ne tyypit, jotka eivät ole koskaan kipeänä! He rakastavat kertoa ja julistaa, että eivät ole vielä tänä vuonna sairastaneet mitään. Itse asiassa he eivät muista, milloin ovat olleet viimeksi kipeänä. Osa ei koskaan. Näitä ihmetyyppejä mahtuu jokaisen lähipiiriin. Luultavasti he ihmettelevät, miten olet taas kipeänä ja muistavat taas miten ihmekunnossa he itse ovat. Kaupanpäälle saat heiltä ohjeet täydelliseen elämään ilman flunssaa tai oikeastaan ilman mitään ongelmia. Kivaa!

TAIVASTELIJAT

Herttileijaa! Voi taivahan talikynttilät ja halvatun halvattu. Tämä ihmisryhmä päivittelee ja siunaa sinua kaikin tavoin. He ovat huolissaan sinusta ja kaikesta muustakin. Yleensä kyselevät lisää ja ovat käytännössö sinua enemmän kauhuissaan kuumeesta, oksennuksesta ja kivuista. Heiltä saat neuvoja, mutta sus siunakkoon -makupaloilla sävytettynä. Voi maailma soikoon!

POMOTTAJAT

He epäilevät sinua heti. Et voi olla kipeä, et saa olla kipeä. Pomottaja haluaa sinun nousevan ylös ja palaavan mahdollisimman nopeasti töihin ja osaksi arkea & yhteiskuntaa. Kyllähän jokaiselle pikkuflunssa joskus on. Kyllä silloin voi tehdä töitä, hoitaa arjen ja harrastaa. Kyse on vain käytännön järjestelyistä. Googlet, tutkimukset ja tiedeartikkelit ovat yleensä mukana tehostamassa faktoja.

PUOLISOT

Tämä ihmisryhmä on vaihteleva. Osa on löytänyt vierelleen todelliset ymmärtäjät, jotka ovat söpösti sinun tukena. Näitä on vain todella harvassa. Yleensä puolisosi odottaa sinun jatkavan arjen pyöritystä ihan normaalisti, jopa enemmän. Jos olet sairauslomalla, on sinulla aikaa myös hoitaa pyykit, safkat, kaupat (ja jälkikasvu) + muut kotityöt. Lisäksi sinun odotetaan antavan kuumehouruissa lovee ja tukea myös sinua kestävälle puolisolle.

KOHTALON LIISAT

Sinulla on hirveä tauti, mutta kohtalon liisat ryntäävät väliin. Heillä on nimittain sama tauti kuin sinulla, mutta pikkuisen pahempi. Heitä oksettaa enemmän kuin sinua, heillä on aina enemmän kuumetta kuin sinulla + heillä on sinua suuremmat kivut. AINA. Kohtalon Liisat myös ymmärtävät sinun surusi ja jakavat yleensä omat kuvansa sairausvuoteelta kanssasi. Tosin heillä on surkeampaa. Kohtalon Liisat myös yleensä muistelevat hirveitä flunssia ja oksennustarinoita, jotka heille on tapahtunut entisessä elämässään.

"MÄ NIIN TIESIN" -TYYPIT

Olet juuri sairastunut ja ainakin kolme kaveriasi toteavat päin naamaa, sekä somessa tienneen sinun saavan sairautesi. "Minä niin arvasin", "Kyllä minä huomasin sinusta", "Sä näytit niin kipeältä, kun viimeksi nähtiin", "Olinkin jo kysymässä, että ootko kipeenä"... Nämä tyypit tiesivät flunssasi, mutta eivät muistaneet mainita siitä sinulle.

"SINULLA ON OIKEUS" -TYYPIT

Fight for Your Right! Sinulla on oikeus sairastaa! Hyvä, tee se nyt. Nämä ihmiset kertovat ja muistuttavat sinulle oikeuksistasi kaiken mahdolliset. He kertovat miten liitto, laki ja muut instassit ovat takanasi ja voit sairastaa huoletta viikon. Saat heiltä kaiken tuen ja faktat sairaudestai. He ovat myös äänekkäästi kommentoimassa somessa, että sinulla on oikeus levätä, olla sairauslomalla ja kommentoivat myös muiden kommentteja herkästi puolustaen sinun oikeuksiasi. Nämä samat tyypit myös muistuttavat sinua levon merkityksestä ja patistavat sinut ottamaan vielä pari extrapäivää ihan varmuuden vuoksi (ja koska KELA korvaa...). Ja sunhan tulee tietää tämä kaikki juuri silloin, kun olet vuoteessa ja olotiloissasi...

LUONNONMUKAISET 

Voi kulta pieni! Oletko kipeänä? Nyt menet ulos metsään ja hengität raikasta ilmaa ja kappas, olet terve! Saat myös kuulla parantavista kivistä, universumin mahdollisuuksista ja sinun tulisi avata aurasi, jotta tervehdyt. Tähän ryhmään kuuluvat myös ne, jotka uskovat flunssasi kuuluvan monimutkaiseen luonnon kiertokulkuun ja saat paljon halauksia ja luonnonmukaisia hoitokeinoja hoitomuodoiksi. On tärkeää, että kasvat jokaisen flunssan myötä.

TIETOVIISAAT

Saat tietopankin maailman tilasta. Kuinka monta eri flunssaa on olemassa, kuinka monta flunssaa kiertää juuri nyt Suomessa ja miten normaalia flunssa ja oksennustauti on. Samalla mainitaan globaali väestönkasvu, hiilijalanjälki sekä jatkuvan matkustamisen seuraukset, jotka juuri sinun flunssasa näkyvät. Kaikelle on syynsä, myös sinun sairastamiselle.

PILLERILLÄ SE LÄHTEE!
On olemassa oma tyyppi pillereille. Kaikki vaivat lähtevät pois pillerillä. He yleensä fanittavat myös Bebanthenia ja käyttävät sitä kaikkiin vaivoihin. He ehdottavat sinulle pilleriä tai raetta, joka toimii juuri sinun vaivaan. Saat ohjeet, mistä käyt hakemassa omat pillerisi/tablettisi. He suorastaan ovat pöyristyneitä siitä, että et ole jo noudattanut heidän ohjettaan. Jos tapaat tämän tyypin, saat mukaasi useamman pillerin, minkä alkuperästä tai vaikutuksesta sinulla ei ole mitään hajua. "Ota tästä, tää auttaa". Ookoo?

Että eipä muuta, kuin sairastamaan. Toisaalta se olisi joskus paljon helpompaa ilman muita tai niitä mielipiteitä, eikö?

Photo by Dominik Martin on Unsplash

Photo by David Mao on Unsplash

Photo by Kelly Sikkema on Unsplash

NELIKYMPPISEN MUISTO!

Se on jännä. Kun olin lapsi ajattelin, että nelikymppinen on pappaikä. Nelikymppinen on oikeastaan vanhus, sellainen isätyyppi... KAUHEAN VANHA. Joopa joo. Vanhuudesta muistuttaa tämä kirjoitus, sillä muistelen menneitä!

Olen lähestymässä neljääkymppiä. Tässä kirjoittelen läppärillä verkkarit jalassa, pipo päässä ja kuuntelen Aquaa (90-luvun suosikkia). Miellän itseni nuoreksi, mutta useassa yhteydessä saan yhteiskunnalta ja eri yhteyksissä leiman aikuisuudesta ja lähestyvästä seniori-iästä.

Ehkä juuri musiikki tuo esille sen, että takana on vuosia. Aquan hiteistä ei ole aikaa vuosia, vaan VUOSIKYMMENIÄ. Barbie Girl julkaistiin 21 vuotta takaperin (1997).
Mä olen tanssinut tämän hitin tahtiin discossa.

Barbie Girl -musiikkivideo!

Jos mietin ikääni, olen tietyissä asioissa jo liian vanha. En edusta enää nuorta tai nuoria. Joudun puhumaan nuoruudesta menneenä aikamuotona, koska olen aikuinen (lähempänä keski-ikäistä miestä). Samalla huomaan, että tietyissä asioissa minun päälle koitetaan laittaa väkisin sellaista senioripiparimuottia. En mä ole vanha!

Silti! Muistan Suomella olleen useamman presidentin. Kekkonen kuoli ollessani lapsi, oli Neuvostoliitto, Viron itsenäistyminen, Nokian nousu ja tuho. Olen nauhoitellut radiosta biisejä kasetille, katsellut ohjelmia VHS-kaseteilta ja ihmetellyt uutta kannettavaa puhelinta, jollainen naapurilla oli autossaan.

Olen kirjoittanut kirjeitä ystäville, lukenut deitti-ilmoituksia lehdistä ja teksti-tv:stä.
Olen ostanut irtokarkkejä markoilla kioskilta ja leikannut lehdistä idolien kuvia seinälle. Kauppoja oli joka paikassa: Tiimari, EKA-market, T-Market, Rabatti, Spar, City Sokos... Elanto. 

Olen syntynyt LP-levyjen aikana, siirtynyt c-kasetteihin ja niistä cd-levyjen valtakauteen. Siihen perään tulivat iPodit, mp3-soittimet ja lopulta kaikki striimit ja somealustat. Toisaalta se kertoo, että elettyjä vuosia on takana. Jumaliste, olen seurannut Madonnan uraa hänen ensilevystään alkaen. Abba hajosi mun eläessä. Spice Girls tuli ja meni... Entäs New Kids On The Block ja Backstreet Boys? 

Michael Jackson, Prince, Whitney Houston, David Bowie ja Aretha Franklin. Legendoja. En koskaan uskonut uskonut, että he voisivat kuolla. Kaiken tämän olen joutunut todistamaan eläessäni.

Tätä katsottiin telkkarista sunnuntaisin: Beverly Hills 90210.

Entäs muoti? Tajuan totisesti olevani nelikymppinen, sillä juuri nyt muodissa ovat täsmälleen samat asiat, kuin itse koin ensimmäistä kertaa 90-luvun alussa: Levikset, Lacoste, pikkupipot, pilottirotsit, napaan asti asti vedetyt farkut, nappiverkkarit, paljaat nilkat, Adidas... nykyteinien himoittu look on jo käyty läpi YLI 25 VUOTTA SITTEN!

Helsinki? 

Olen asunut Helsingissä nyt 20 vuotta. Koko kaupunki näyttää muuttuneen. Muistan, kun kävin Aira Samulinin Rytmikkäiden harjoituksissa Lepakossa. Lähes tyhjä Ruoholahti on nykyään täyteen rakennettu. Viereinen Jätkäsaari kohoaa kovaa vauhtia ja sama tapahtuu Pasilassa, Kalasatamassa ja Herttoniemessä.

Elämään mahtuu tosiaan vuosia. Nelikymppisenä olen päässyt todistamaan kolikkopuhelimien katoamista katukuvista, kännyköiden ilmestymistä jokaiselle matkaan ja siihen olennaiset tekstiviestit + matopeli.

Olen elänyt aikaa, jolloin ihmeteltiin sähköposteja, verkkoa (netti), kotisivuja, MTV:n musiikkivideoita ja kaikki olivat innoissaan faksista! Olen odottanut joka perjantai uutta Dallas-jaksoa telkkarissa. Kuka muistaa, kun MTV3 oli osa Ylen kanavia, jossa siirryttiin välillä mainostelkun puolelle? 

Sosiaalinen media! Facebook, Twitter, YouTube ja Instagram. Muistan, kun jouduin työpaikalla vakuuttamaan, että nämä ovat tulevaisuuden vaikuttamispaikat. Minulle nautettiin, kun loin somesivuja ja olin ylpeä ensimmäisistä 50 "seuraajasta". Olen käynyt sen tuskan läpi, kun nämä tietokoneelle luodut somealustat yrittivät "muuttua" mobiiliystävälliseksi. Ei puhuttu mistään appeista, ei todellakaan.

Minun nuoruudessa ei ollut somevaikuttajia. Silloin oli julkkiksia, jotka näkyivät lehdissä, Kymppitonnissa tai Bumtsibumissa (televisiossa + radiossa). Nettiaikakauden ja kotisivubuumin jälkeen vuoron saivat erilaiset bloggarit, josta some on ottamassa niskalenkkiä. Vuonna 2018 et ole mitään, jos et ole somessa. Lomamatka, joulu tai häät eivät ole tapahtuneet oikeasti jos et ole raportoinut niistä somessa... huoh.

Palataan tähän nelikymppisen maailmaan.

Aika moni samassa iässä oleva tuttavani on nykyään naimisissa. On lapsia, talot, mökit, lemmikit ja erot. Elämä on seesteistä ja useiden jälkikasvu on jo parikymppisiä. Minä vielä odottelen useita näitä tapahtuvaksi.

Osa ikäisistäni on jo ukkoontunut ja akkaantunut. Kun jutellaan, ollaan kovin erilaisia. Useat ovat jo lannistuneet elämäänsä ja toteavat, että eihän tässä enää ole mitään tehtävissä: On ryppyä, uraa ja sellainen perusarki. Eronneet kamut muistuttavat, että ei ole enää juurikaan vientiä, eikä jaksa hillua. Toisaalta jokainen nelikymppinen tietää, että krapula tässä iässä on helvettiä (siitä tietää, että on vanha, ha ha!).

Työelämässä nelikymppinen on toisaalta arvostettu ihminen, mutta mikäli menetät työsi, alat olla jo vanhus. Tilalle saadaan nuorempia, jopa sinua kaksi vuosikymmentä nuorempia koulusta valmistuneita UUSIA KYKYJÄ.

Entä naama? Aiemmin kirjoitin siitä, että naamassa alkaa näkymään vuodet hyvässä ja pahassa. Some lisää valtavasti paineita, sillä nykyään sporttilook ja fitness ovat valtavan suosittuja. Kaikki haluaa olla fitissä.

Nelikymppisenä joutuu usein toteamaan, että ei ole enää samassa sheipissä kuin 10 vuotta takaperin. Se on fakta. Lihas ei kasva, rasva palaa hitaammin ja palautuminen kestää ja kestää. Siihen päälle ensimmäiset harmaat hiukset, silmäpussit ja RYPYT. Niitä on. Onneksi on Aira, joka tässäkin näyttää esimerkkiä :)

Entäs minä?

Olen saanut paljon hymyjä + naurua (ihmettelyä) läheisiltäni siitä, että vauhtia riittää edelleen... Olen neljäkymppisenä innoissani Lintsistä (edelleen), piirretyistä, huonoista vitseistä ja lippalakeista. Rakastan hullutella ja laittaa huumoria päiviini.

Toki välillä mieleen tulee se tilanne, missä kohtaan useita ikäisiäni henkilöitä. On ne talot ja perheet ja pikkutakit ja Mersut ja rauhallinen arki. Pitäisikö munkin muuttaa jotain omasta elämästä? Hankkia se pikkutakki? Laittaa tatskat piiloon? Ostaa Klaukkalasta talo? Lopettaa somettaminen... Kyl näitä miettii. Se on just se stigma. Pitäs olla tietynlainen.

Se, että mittarissa on kohta pyöreitä on hienoa! Ja onhan tässä päässyt seuraamaan ihan älyttömästi kaikkea siistiä läheltä + miten maailma muuttuu jopa vuodessa. Niistä olen ylpeä ja välillä jopa haikeana.

Nelikymppisyyden huomaan monesta asiasta. Baarit ja bilettäminen ei kauheasti houkuttele. Osaan arvostaa hyviä iltoja kavereiden kanssa ja on vain siistiä olla kotona ja herkutellä hyvällä safkalla ja lasillisella viiniä. Löydän itseni ihmettelemästä nykymaailman menoa ja pyörittelen silmiä nuorison tekemiselle. 

Olen välillä huolissani kaikista niistä, jotka ovat syntyneet someaikakauteen. Useiden elämä perustuu niin paljon tykkäämisen ja kehujen varaan. Pärjäävätkö he, kun kupla poksahtaa? Olenko mä fossiili heidän silmissään?

Selkeästi olen vanha, koska muistelen elettyä elämää!