Muistan lapsuudesta, että kaikki aikuiset joivat kahvia. Sitä hörppi kaikki ja jotenkin se edusti mulle aikuisuutta, eli sellaista mitä tulee tehdä sit vanhempana.
Itse en tykännyt kahvista. Se tuoksui hyvälle ja sen kanssa oli tarjolla aina kaikkea hyvää! Oli hauska katsoa ukkia, kun hän otti sokerinpuolikkaan, pisti sen huulelle ja hörppi lautaselle kaatanutta kahvia. Kaikki kruunattiin runsaalla kermalla. Vähintään yhtä hauskaa oli pilkkoa mummon luvalla sokeripihdeillä isoja paloja pienemmiksi, joita sit ukki käytti.
Mummolassa kylään tuli usein naapuritalojen isäntiä ja emäntiä. Kahvia juotiin aina. Vanhemmilla mummoilla oli tapana pyörittää peukaloita, kun tulivat tervehtimään. Siitä tiesi, että ne haluaa kahvia. Itselle se tilaisuus oli oivallinen, sillä me lapset saatiin samalla jotain hyvää: lasi mehua ja pullaa keksien kera!
Ensimmäisen kerran maistoin kahvia hoitotädin kanssa! Selma-Maija joi kahvia ja päätin uskaltaa kokeilla. Muistan sen hetken ikuisesti. Kahvia vähän kuppiin ja SE OLI NIIN PAHAA. Olin 6-vuotias, enkä ymmärtänyt miten pari vuotta nuorempi serkkuni tykkäsi kahvista. Oman mukini sain alas vasta sen jälkeen, kun siihen oli laitettu sokeria monta lusikallista ja paljon kermaa! Sen jälkeen kahvi sai jäädä.
Vasta lukioon mennessä kahvi tuli elämääni uudelleen. Se oli perinteinen koeviikko. Väsytti, hirveästi luettavaa, pitkä yö edessä ja silmät eivät pysyneet auki. Voisinko juoda kahvia, sehän piristää?
Hetken kuluttua keitin itselleni kahvia ja edessäni oli mustaa hyvältä tuoksuvaa, pahalta maistuvaa juomaa. Se oli yhtä pahaa, kuin muistin. Mutta oli pakko valvoa, pakko jaksaa. Päätin uhrautua koulun ja opiskelun vuoksi. Siitä se lähti.
Lukio opetti juomaan kahvia. Se oli hyvin pitkään kamala kokemus, mutta vähitellen totuin sen makuun. Se myös piristi ja suuhun jäi hyvä maku. Tykkäsin myös sen jättämästä tuoksusta. Olin koukussa!
Siitä käynnistyi vuosien kahvimatka. Se oli aika samanlainen vuodesta toiseen. Paljon kahvia maidolla. Pannu porisemaan ja kurkusta alas. Jossain vaiheessa maito alkoi jäämään pois kahvista, halusin siitä kuumempaa ja voimakkaampaa.
Olin harjoittelussa siviilipalveluksessa Reilun kaupan edistämisyhdistyksessä, missä edessä oli kokonaan ihan uusi kahvimatka. Pääsin seuramaan läheltä, millaiset olot kahvin viljelijöillä ovat ja toisaalta oivalsin, miten tärkeää on kiinnittää kahvin lisäksi huomiota viljelijöiden olosuhteisiin ja tuloihin. Pääsin ihan henkilökohtaisesti keskustelemaan yhden viljelijän kanssa. Se avasi paljon silmiä.
Reilu kauppa on kehittyvissä maissa viljeltävien ja valmistettavien tuotteiden sertifiointijärjestelmä, joka oikeasti tekee hyvää. Se avasi kahvin mulle ihan kokonaan uudelleen. Kävin kertomassa ja luennoimassa Reilun kaupan kahvista kouluilla, seurakunnissa ja jopa eduskunnassa. Tilaisuuden päätteeksi juotiin tietty kahvia ja maisteltiin erilaisia kahvimakuja.
Olin kotona pitkään kahvin kanssa aika tapojeni orja. Kahvinkeitin ja makutottumukset toki muuttuivat, mutta en en enempää ole hifistellyt.
Kaikki muuttui ystäväni luona Amsterdamissa. Ihmettelin, miksi kahvi täytyy hakea kapselikaupasta. No sinne lähdettiin pyöräilemään. Edessäni oli iso kauppa, siis ei kahvila vaan kahvikauppa!
Katsoin, kun ystäväni käveli tiskille ja alkoi tekemään tilausta. Sen jälkeen käveltiin takatiskille ja meille tarjottiin kahvit koneesta. SIIS KAPSELISTA KAHVIA, EIKÄ!
Tietysti olin alkuun, että ei ei ja ei. Eihän se voi olla hyvää. Perinteisesti olin varma, että nyt tulee sellainen äklö valmiskahvi, joka maistuu hirveelle...
Yllätys olikin melkoinen, kun asiallinen mies kysyi millaista kahvia haluaisin ja hän alkoi valmistaa sen. Kapseli koneeseen, yksi napinpainallus ja kone alkoi puhisemaan. Hörppäsin kahvia ja oli pakko myöntää itselle ja ääneen: Tää on hyvää! Loppuaika Amsterdamissa menikin juoden kahvikoneen kahvia. Maistellen eri kapseleiden makua ja ihmetellen, mikä tämä oikein on.
Suomessa oma kahvin juonti jatkui, mutta jäin kaipaa sitä toista kahvia. Kerran kävellessä Stoccan luona satuin katsomaan uutta, avautuvaa liikettä: NESPRESSO! Siis Suomeen avataan Nespresson liike, ei hitto! Joku oli lukenut mun ajatukset ja siinä se oli.
Juuri kun olin suunnittelemassa oman kahvikoneen ostamista itselle, tapasin Markon. Aloimme tapailla ja lopulta huomasimme seurustelevan. Kahvikoneen sijasta ajatukset olivaT muualla, kunnes muutimme lopulta yhteen. Kun purimme Markon tavaroita, nosti hän laatikosta yllätyksen: Nespresson kahvikoneen, jossa oli maidonvaahdottimet ja kaikki! HURRAA! Meidän keittiöön pöydälle saatiin mun Moccamasterin rinnalle valkoinen kahvikone.
Oli ihan kuninkaallinen fiilis kun sit yhdessä käveltiin Nespresson myymälään ja menimme ostaa ensimmäistä kertaa kahvikapselit! Jälleen uusi kahvimatka oli alkanut.
Nespresson kahvikone on ollut meillä käytössä nyt pari vuotta. Se on käytössä päivittäin. Mä oon kahvin suurkuluttaja. Arki alkaa perinteisellä pannukahvilla, koska mä juon niin paljon kahvia etenkin aamuisin. Mut illemmalla töiden jälkeen kotona Nespresson kone hurisee ja paljon. Rakastan niitä hetkiä iltaisin, kun saa jonkin erikoiskahvin ja välillä Marko tekee siihen kunnon maitovaahdot päälle. Itseasiassa me käytetään mantelimaitoa, jonka vaahto sopii kahvin kanssa täydellisesti.
Nespresson myymälästä käyn hakemassa aina jotain erikoismakuja. Mun suosikkeja ovat olleet appelsiini ja lakritsi + kesällä jääkahvit. Marko fiilistelee enemmän perusmakujen kanssa. Kahvikone on kyllä siinä mielessä hyvä, että voidaan juoda omia lemppareita - sopu säilyy! Käyn toki välillä varastamassa Markon tekemää vaahtoa omaan kuppiin, mut pääosin tykkään omasta kahvista enemmän sellaisenaan.
Kahvin suhteen oon siis tällainen suurkuluttaja + fiilistelijä. Hifistelen vähän, en liikaa. Mulle on tärkeää saada aamuisin paljon hyvää peruskahvia. Aikataulut ovat usein tiukkoja, joten haluan oman juoman tarvittaessa nopeasti ja riittävästi. Usein otan mukaan kahvia termusmukiin. Iltaisin on puolestaan ihana ottaa espresso tai joku makukahvi + syödä pari palaa tummaa suklaata. Parasta!
Nespresson suhteen mulla on ollut hyviä vuosia. Kahvi on superhyvää, kapselit voi kierrättää ja lisäksi on hienoa että yritys kiinnittää huomiota viljelijöihin ja kahvintuottajien oloihin. Yksi ongelma mulla on ollut: TARPEEKSI ISO KUPPI KAHVIA!
Tyydyin tilanteeseen, kunnes mut kutsuttiin tilaisuuteen missä tuli uutisia: UUSI KAHVIKONE JA UUDET KAPSELIT! Mitä hittoa, mitä tää on?
Sain käteen ison kupillisen törkeen hyvää kahvia: "Kristoffer, sun toiveisiin on vastattu, Vertuo-kahvikone tekee ISOJA + pienempiä kuppeja kahvia", siinä se oli, mun unelma. Valikoimassa on nyt 25 kahvisekoitetta ja viidessä eri kuppikoossa, hurraa!
Itselle ehkä kaikkein tärkein juttu on mahdollisuus saada isoja kuppeja kahvia! Tää on etenkin aamuisin paras mahdollinen juttu. Kapseleissa olevat koodit on se juttu. uusi kahvikone lukee koodin ja sitä kautta se tietää, miten ison kahvin saat. Kätevää!
Tällä viikolla onkin juhlapäivä! Meille muuttaa uusi kahvikone. Pian keittiössä on kolme erilaista keitintä. Seuraavaksi alkaa Markon kanssa neuvottelut siitä, luovutaanko jostakin. Se tarkoittaa sitä, että on aika juoda kahvia ja selvitellä asiaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti